Mikko Mallikas
Kevät! Aina se tuntuu yhtä ihanalta. Ilmassa on toiveikkuutta, kun tapaan Mikon. Hän on koevapaudessa oleva tavallinen työtä tekevä suomalainen mies.
Jokin meni jossain kohden pieleen, kun Mikko vankilaan pantiin. Emme kuitenkaan keskustele siitä, ilmeisesti Mikon henkilökohtaiseen elämään liittyvästä episodista, vaan miten mallikkaasti Mikon vapautuminen on sujunut.
Mikko on monien muiden tapaan muualta kotoisin ja tullut Helsinkiin töiden perässä. Nuorena hänellä oli valittavanaan kaksi ammattia, maalarin tai muusikon. Hän valitsi niistä ensimmäisen, koska se toi varmemman elannon. Opiskeluaikana Mikko kävi jo kaikki lomat töissä. Työ on Mikolle erittäin tärkeä asia.
Kyllä sä nuorimies jaksat
Jo alta kolmikymppisenä Mikko vastasi useista eri työmaista. Kerran hän otti rohkaisua ja soitti pomolleen, että nyt kuule riitti. Hänellä oli paitsi työ myös perhe ja lisäksi bändihommia. Kaikkea oli liikaa.
Muutamaan päivään häntä ei työpaikalla näkynyt, mutta velvollisuus pakotti takaisin. Tilannetta hän kuvailee jälkeenpäin ”bönariksi”.
Lopulta Mikko kuitenkin lähti Norjaan maalaamaan, ja jätti taakseen kariutuneen avioliiton. Suomeen hän palasi, kun tuttava Norjasta tarjosi hyvää työpaikkaa.
Helsingissä Mikko paiski erilaisia saneeraushommia ja meni uudelleen naimisiin. Tämä liitto kuitenkin hiipui pois, mutta onneksi pian löytyi uusi kumppani.
Mikon normaali elämä katkesi vankilatuomioon. Onneksi se ei ollut kovin pitkä. Mikko kuvailee, että on saanut käydä vankilassa vähän kuin turistina. Vankeus on ollut ”matalalentoa paikasta toiseen”. Vuoden aikana hän on ehtinyt olla peräti viidessä paikassa.
Kun Mikko pääsi avovankilaan, hänen vapauttamistaan alettiin suunnitella. Koevapauteen pääsemisen edellytyksenä on asunto, ja sitä Mikolla, kuten monella muullakaan vapautuvista, ei enää ollut.
Onneksi vankilan työntekijät tiesivät, että Kriminaalihuollon tukisäätiössä eli Kritsissä on meneillään Saattaen vapauteen -hanke. SAVAssa kehitettiin koevapauteen sijoitetuille tukea. Hankkeessa mukana olevat vangit asuvat säätiön omassa asumisyksikössä.
Mikko kävi saaresta SAVA:n haastattelussa ja hänelle luvattiin paikka hankkeessa.
Perhe on tukenut
Paitsi asuntoa koevapaus edellyttää, että jokaisella tehdään viikko-ohjelma, jota hänen tulee noudattaa. Se järjestyi hienosti, sillä Mikon toimintavelvoitteeseen kuuluvat huoltomiehen työt. Hänhän on ammattimies.
Nyt Mikko saa liikkua päiväsaikaan Helsingin, Vantaan ja Espoon alueella ja työajan ulkopuolellakin koko Helsingin alueella. Ainoastaan yöt hänen pitää olla huoneessaan.
Joka aamu on soitettava ”saarelle” ja ilmoittauduttava. Joskus työpaikalla käy tukipartio tarkastamassa, että Mikko on selvin päin. Usein he tulevat myös aamuisin puhalluttamaan, sillä koevapauden aikana päihteet on kielletty.
Mikko on hoitanut huoltomiehen työt niin mallikkaasti, että hän voi jatkaa samassa paikassa työllistämissopimuksella, mikäli ei saa koevapauden päätyttyä töitä.
Mikko kertoo, että työ pitää olla turvattu vapauden koittaessa. Tekeminen pitää pään kasassa.
Kovasta työmiehen roolistaan huolimatta Mikko kuvailee itseään perheen mustaksi lampaaksi. Hänen sisaruksensa ja äitinsä ovat kuitenkin pitäneet yhteyttä myös vankila-aikana. Erityisesti äitiään Mikko kiittelee. Tämä on aina pitänyt hänen puoliaan.
Myös lapsiensa kanssa hän on ollut säännöllisesti yhteydessä. Pojat aiemmasta avioliitosta ovat vierailleetkin vankilassa.
Lauantaina KRIS
Lauantaisin Mikolla on tapana käydä KRIS-Etelä-Suomen toimintakeskuksessa. Siellä on avoin ryhmä, jossa käy Suomenlinnan avovankilan vankeja. Teema vaihtelee sen mukaan, mistä osallistujat haluavat puhua.
Mikon mielestä on mukava tavata vanhoja saarelta tulevia vankitovereita ja neuvoa uusia tulijoita siitä, mikä kannattaa ja millä keinoin he voivat pärjätä. Antaa vertaistukea.
Hän on osallistunut myös teatteriprojektiin, jossa tehdään näytelmää vankien kokemuksista. Koulussa hän oli musiikkiluokalla ja osallistui Mörkö-oopperaan. Soittaminen ja näytteleminen jatkui nuoruudessa. Nyt hän voi jatkaa itselleen mieluista harrastusta.
Mikko on alkanut tajuta, että hänen ongelmansa on ollut puhumattomuus. Hän on pitänyt asiat sisällään ja kun hän on kaljoitellut, asiat eivät ole enää pysyneetkään siellä vaan tulleet ulos ”pieninä räjähdyksinä”.
Jo Suomenlinnassa Mikko alkoi käydä psykologilla ja haluaa jatkaa sitä myös vapautumisen jälkeen. Terapian tarkoitus on pitää yllä työkykyä, ettei menneisyys paina liikaa. Eikä tulevaisuus.
Mikon tavoitteena on, että turha ja ylimääräinen alkoholinkäyttö jäisi pois. Kun eteen on tullut tilanteita, joita hän ei ole kyennyt ratkaisemaan, hän ei ole pystynyt kertomaan niistä kenellekään. Se on laukaissut toisen vaiheen, jossa kalja on alkanut maistua ja asiat pakkautua.
Kun Mikko miettii, alkoholi on kuulunut hänen lapsuudenkotinsa elämään ja hänen omaan elämäänsä. Hän alkoi käyttää sitä 15-vuotiaana ja käyttö jatkoi luontevasti treenikämpillä.
Parisuhteissaan Mikko on jatkanut tissuttelua, mutta varsinaisia rokulipäiviä töistä on ollut vain muutamia. Viikonlopun jälkeen hän pystyi aina jatkamaan puurtamista.
Jos työpaikan vaihtamisen yhteyteen osui lyhyt työttömyysjakso, alkoholin käyttö lisääntyi. Silloin Mikko saattoi joutua loiventamaan juomista.
Viimeinen parisuhde rakoili, kun Mikko keksi aina syitä lähteä baariin. Milloin oli biljardikisat, milloin karaoke. Ja ne baarikaverit.
Pullat hyvin uunissa
Mikko kertoi pelänneensä lähteä rakentamaan vankilan jälkeen arkea ja kotia – sinkkuna.
SAVAsta Mikko kertoo saaneensa paljon tukea. Esimerkiksi kun hän kävi sosiaalitoimistoissa, hän ei olisi osannut kertoa virkailijalle omasta tilanteestaan oikeilla termeillä. Onneksi mukaan tullut hankkeen työntekijä selitti virkailijalle esimerkiksi asumisasiat.
Virkailija ei tiennyt koevapaudesta mitään ja Mikko joutui esittelemään tälle jalkapantaa. Myös lähetintä hän esitteli.
Mutta nyt soittaa exä kahvilaan! Alamme valmistautua lähtöön. Mikko haluaa sanoa, että on ollut hyvä huomata, että Suomessa on vangeille näinkin hyvä järjestelmä.
Hän kertoo, että kaikki vangit eivät kuitenkaan halua hakea apua, vaikka apua saisi, jos sitä hakisi.
Vankilassa ollessaan hän alkoi pelätä, että syrjäytyy. Nyt hän on huomannut, että mahdollisuuksia avautuu koko ajan lisää, kun on ihmisten kanssa. Elämä kantaa.
Tuntuu vähän hölmöltäkin.
Haastateltavan nimi on muutettu.
Kuva: Unsplash