Säätiön historiaa 1884 - 1939

Vuonna 1884 yhdistyksen nimi muuttui Suomen Vankeusyhdistykseksi.

Alun alkaen Fängelseförening i Finland oli toiminut yksityisten antamien lahjoitusten ja jäsenmaksujen turvin. Ensimmäisissä säännöissä ainaisjäsenmaksuksi oli määritelty 200 markkaa ja vuosimaksuksi 2-6 markkaa, joskin monet jäsenet näyttävät lahjoittaneen toimintaan huomattavasti enemmänkin. Eräs varojenhankintakeino oli yhdistyksen säännöissäkin huomioitu kolehtien keruu kirkoissa. Toiminta lähti rivakasti vaikka ei kovin tehokkaasti kaikilta osin käyntiin. Esimerkiksi vuodelta 1882 ei Hämeenlinnan haaratoimikunta toimittanut minkäänlaista toimintakertomusta ja Lappeenrannan toimikunta ilmoitti ettei "mitään selväntekoa voida antaa, koska yksikään kaupungin työvankeudessa oleva ei ole anonut toimikunnan välitystä vuosipalveluksen saamiseen".

Ulospäin näkyvimpiä aikaansaannoksia yhdistyksellä oli naisten turvakodin perustaminen Helsinkiin Uudenmaan läänistä vapautuville vangeille v. 1878. Laskeneeko saavutuksen arvoa se, että vuonna 2003 ei Helsingissä ole yhtään turvakotia vapautuville naisvangeille? Erilaisia ja eri nimikkeillä kulkevia asumismuotoja perustettiin vapautuville vangeille nopeasti. Yleensä niitä nimitettiin turvakodeiksi esimerkiksi Turussa, Hämeenlinnassa ja Helsingissä, jossa koti toimi aluksi osoitteessa Antinkatu 15, sittemmin avarammissa tiloissa osoitteessa Fredrikinkatu 30.

Turvakodeista puhuttaessa nousee yhdistyksen historiasta esiin myös Mathilda Wrede (1864–1928). Hän oli Vaasan kuvernöörin Carl Gustaf Wreden tytär. Mathilda kasvoi uskonnollisessa kodissa, joskin menetti äitinsä jo 9 kk:n ikäisenä. Hän aloitti 19-vuotiaana elämäntehtävänsä "vankien ystävänä" isänsä ja Alba Hellman –nimisen henkilön tukemana. Hän aloitti toimintansa Vaasassa ja jatkoi sitä ympäri maata. Hän toimi aktiivisesti parantaakseen vankien oloja ja lievittääkseen heidän henkistä kärsimystään. Hänen mukaansa yhteiskunnan ei pitäisi kostaa rikollisille pitämällä heitä kurjissa kopeissaan vaan jokaiselle tulisi antaa myötätuntoa ja mahdollisuus muuttaa tapojaan. Wrede kulki vankiloissa ympäri maata ja antoi myötätuntoa vangeille ja toi toivoa toivottomuuteen. Hänestä on kirjoitettu: "Tuskin kukaan, joka tutustui häneen, voi olla ihmettelemättä hänen henkensä voimakkuutta, laajuutta ja ylevyyttä. Hän eli varattomana, mitään itselleen pyytämättä, yksinomaan antavana ja onnellisena siitä, että hän niin laajalti sai palvella kärsiviä ihmisiä ennen kaikkea tukien heitä henkisesti. Hän ei uhrautunut vaan hän kulki riemukkaana läpi elämänsä antaen kaikkensa."

Mathilda ja hänen veljensä Henrik Wrede ilmoittivat v. 1886 olevansa valmiit sijoittamaan Rabbelungin kartanoon Anjalaan perustamaansa ja sijaitsevaan työttömien turvakotiin "8 tai 10 yhdistyksen holhottia".

Tällä tavoin Mathilda Wdede liittyy yhdistyksen historiaan, vaikka hänen heikkoudekseen mainitaan ehkä se, että hän ei järjestäytynyt, vaan toimi yksin. Myös heikko fyysinen kunto haittasi. (Jaana Wilen-Virnes Anjalankoskella elokuussa 2002 ja Ester Ståhlberg; Mathilda Wrede)
VERKKOVARAANI