Palveluohjausta järjestöyhteistyönä -– onnistunut tuetun vapautumisen kokeilu

Juhani Ikala (juhani.ikala a krits.fi), 6.6.2014

Kokeilussa vapautuva vanki osallistui valmennusohjelmaan ja palveluohjausta sekä tukea arjessa selviämiseen jatkettiin yhteistyöverkostossa myös vapautumisen jälkeen. Mutta miten ohjelmalle jatkoa?

Mistä raha palveluohjaajlle?
Tuetun asumisen ja vapauttamisen valmennuspalvelu (Tuvat) on erinomainen esimerkki järjestöjen ja valtion yhdessä toteuttamasta kuntoutuspolusta. Kolmikantamalliin perustuva yhteistyö Helsingin vankilan, Hoitokoti Sillanpirtin ja Kriminaalihuollon tukisäätiön välillä toimi erittäin hyvin. Kritsin projektikoordinaattori toimi tässä yhteistyössä vapautuvien vankien palveluohjaajana ja muodosti toiminnallaan tärkeän vapautumispolkua koossa pitävän elementin. Kun valmennus aloitettiin jo vankilassa ja tuki jatkui muutaman kuukauden vapautumisen jälkeen, vapautuvat vangit kiinnittyivät hyvin tarvitsemiinsa tukipalveluihin.

Asiakkaiden vapautumisen jälkeistä elämäntilannetta seurattiin hankkeen kautta noin kaksi kuukautta vapautumisen jälkeen. Koko hankkeen aikana 60 vapautunutta käytti palveluohjausta. Näistä 47 selviytyi hyvin kahden kuukauden ajan kiinnittyen kolmannen sektorin palveluihin sekä hoitaen päihdeongelmaa, kun taas 13 retkahti ja heidän kohdallaan palveluohjaus oli hoitoonohjausta sekä tukemista päihteettömyyteen ja rikoksettomuuteen.

RAY-projektiavustuksen päätyttyä Kritsin järjestämä palveluohjaus jäi pois kolmikantayhteistyöstä. Tuvat-valmennusta ovat jatkaneet Helsingin vankila ja Hoitokoti Sillanpirtti kahden toimijan voimin. Nähtäväksi jää, onko valmennus yhtä tehokasta kuin silloin, kun mukana on koko valmennuspolun ajan ollut eri vaiheita yhteen sitova ja kuljettava palveluohjaaja. Kriminaalihuollon tukisäätiöllä on kokemusta useista muistakin vankilasta vapauteen ulottuvista palveluohjausmalleista, jotka ovat tukeneet vankien selviytymistä vapautumisen jälkeen.

On sääli, että tällaiselle toiminnalle ei näytä löytyvän muuta kuin projektirahoitusta. Rikosseuraamuslaitos (Rise) katsoo, että toiminnan rahoittaminen ei kuulu heille, koska vapautuneet eivät ole enää Risen toiminnan kohderyhmää. Tukea voitaisiin kuitenkin ulottaa myös vapautumisen jälkeiseen aikaan kannustamalla ja sitouttamalla vapautuneita pyytämään vapaaehtoiseen yhdyskuntaseuraamustoimistojen järjestämään valvontaan. Viranomaistyötä tukisi kolmannen sektorin tuottama vapaamuotoisempi, ei niin tiiviisti rikosseuraamuksen suorittamisen ehtoihin sidottu palveluohjaus.

Kuntien saaminen toiminnan maksajiksi on vielä vaikeampaa paitsi määrärahojen puutteen vuoksi myös siksi, että vangit vapautuvat eri kuntiin ja vapautuvien määrä kunnittain vaihtelee suuresti. Luontevin maksaja olisi siis Rise ja vapautumisen tuki tuottaisi pitemmälle aikavälillä säästöjä myös valtiolle, koska toiminnalla voitaisiin vähentää uusintarikollisuutta ja ns. pyöröovivanki-ilmiötä. Tällä tarkoitetaan lyhyitä tuomioita toistuvasti suorittavia vankeja, jotka eivät kiinnity mihinkään.

Maarit Suomela, kehittämisjohtaja, Kriminaalihuollon tukisäätiö

Takaisin
Petratuvat
Vuonna 2012 alkanut ja 2013 päättynyt kehittämishanke liittyi Hoitokoti Sillanpirtissä toteutettavaan ”Tuetun asumisen ja vapauttamisen valmennuspalveluun” (TUVAT). Etelä–Suomen rikosseuraamusalue osti vapautumassa oleville vangeille asumis- ja valmennuspalveluita Hoitokoti Sillanpirtiltä. Palveluun sijoitettiin kuntoutukseen haluavia ja päihteettömyyteen sitoutuvia vankeja. Palveluun tulevat vangit vapautuivat noin kahden kuukauden kuluttua, mutta tuki jatkui hankkeen koordinaattorin toimesta.

Kritsin projektikoordinaattori Petra Huhtimo kehitti TUVAT-valmennusta kolmikantaisessa yhteistyössä Helsingin vankilan erityisohjaajan ja Hoitokoti Sillanpirtin sosiaalityöntekijän kanssa. Mukana asiantuntijoina olivat Krits, KRIS ry, VAO ry, Aggredi, Kalliolan setlementti ja Omaiset huumetyön tukena ry.

Tukiryhmän edustajista muodostui vapautumisen jälkeistä verkostoa asiakkaan tueksi.
VERKKOVARAANI